Siinä oli riskinsä. Kun tunkee yhdelle illalle ja yölle paljon tapahtumia ja litistää sitten saman yön kahden pitkän matkan ja kovien työputkien väliin niin siinä olisi voinut käydä hullusti.
Olisi voinut hyvinkin käydä niin, etteivät ilta, Simon Boccanegra tai Heikki olisi kyenneet lunastamaan niihin ladattuja odotuksia.
Olisi vaan eipä niin käynyt.
Oli upea ilta.
Kerta kaikkiaan – alusta loppuun asti.
Aamulla mummeli suorastaan hyrisi kahlatessaan lehtien viikonloppunumerot läpi samalla kun nautiskeli Radisson Bluen ylenpalttisesta aamiaisesta.

Kulinaarisia nautintoja liittyi kyllä lauantai-iltaankin.
Söimme tuolla http://www.vanhapaloasema.fi/tarina ja meny oli aivan mahtava (mm. antilooppia!)
Aamulla sitten kun ajelimme kaupungista Heikin vanhemmille päin, ajoimme paikan ohi . Siellä oli käynnissä sammutustyöt. http://www.kaleva.fi/uutiset/vanha-paloasema-karsi-mittavia-tuhoja-tulipalossa/837921
Iso menetys. Toivon todella, että omistajilla oli vakuutukset kunnossa ja että saavat paikan uudestaan toimimaan pian.
Pienempi menetys oli oma harmitus aikataulustamme. Minulla olisi ollut kamera mukana ja sammutustöistä olisi saanut upeita kuvia. Mutta silloin ei olisi ehtinyt noutaa muksuja ja ehtiä junaan…

Tähän väliin sitten joitain kuvia junasta. Muksut viihtyivät hyvin.

Ja minäkin ehdin lukea Suuren Suomalaisen alesta matkalukemiseksi nappaamani tuon:

Itse Boccanegraan palaan myöhemmin. Tarvitsen aikaa muotoillakseni oikein sanoiksi suhteeni oopperaan.
Sen kuitenkin sanon, että jos jollain vain on mahdollisuus katsoa tuo niin MENKÄÄ KATSOMAAN.
On taatusti sen arvoinen.