Olin - kerrankin - aamulla ulos Tönöstä ajoissa. Keijo olisi ehtinyt töihin ja Pietu kouluun, myöhästelemättä.
Siis olisi ehtinyt, ellei muuan mummeli olisi peruttanut autoaan lumipenkkaan.
Otti päähän.
Kovasti.
Puolustuksekseni voin sanoa vain, että eilen ei siinä kohdassa pihaa ollut mitään lumipenkkaa.

Onneksi oli sentään Pietu kyydissä. Hänestä oli kaivamaan Fordi takaisin tielle.
Joten töihin ja kouluille päästiin.
Aikanaan vaikkei ajoissa.

Nyt pitäisi alkaa siirtämään skannattuja mainoksia semmatyöhön. Aion tehdä jotain omalaatuista - laittaa SEKÄ mainokset ETTÄ niiden semioottisen purkutyön kuvaukset liitteiksi eikä osaksi leipätekstiä. Perustelen tämän sillä, että itse purkutyö on varsin mekaanista ja veisi kohtuuttomasti sivutilaa itse asialta. (Lue: En ole pystynyt estämään leipätekstin paisumista isommaksi kuin sallittu sivumäärä.)

Ja loppuun ei-mihinkään-ei-mitenkään liittyen yksi Ginan nappaama tilannekuva viime viikonlopulta: