| « Pärkkeles! | Iski akuutti ja huonolaatuinen vätystys » |
Ei se lorvi minnekään kadonnut
Ei se lorvi minnekään kadonnut
vaikka tovin kokkasimmekin. Sitkeänsorttinen mokoma. Joskus kun nuo katarrit häviävät sen myötä kun saa jotain aikaiseksi...
Tortilloja siis syötiin.
Ja jääkaappiin folion alle huomista odottamaan tein kaksi kaalilootaa.
Nuo lyödään huomenissa uuniin kun lähdetään uimaan ja mässytetään sitten, kun liotuksesta palaamme.
Tanja, Ande ja Lova lupasivat kattaa valmiiksi.
He kun palaavat Tanjan koululta juuri niihin aikoihin.
Nyt nostan ketarat pöydälle ja aloitan aktiivilorvinnan.
Laiskottelen laiskotuksen lyttyyn!
3 kommenttia
Joskus jo lorvin saa Just do it -menetelmällä nuijittua kuriin. Jos ei, niin yleensä otan sen käskynä hidastaa tahtia. Kirsi kyllä lähetti taas sellaisen kirjoitusvinkin että meni mielenrauha...pakko kai siihen on osallistua:
http://www.yle.fi/uutiset/kulttuuri/2010/02/yle_etsii_uusia_kasikirjoittajakykyja_yleisokilpailulla_1410156.html
kaali, siitä seuraa voi voi ja käynti lääkekaapilla, ellei oo vähintään 3 tuntii porissu ja huomenna lämmitetty (vaikka ei oo sappirakkookaan ollu vuosikymmeniin)
ps satu, oonko mie "pikkunen" (ei toi korva tuosta ainakaan voi huonontua)
Toi kisa on kyllä sulle - just eikä melkein.
Ja Gina,
Kyllä olet pikkuinen. Lähtö uimahallille noin klo 17 (Pitää töiden jälkeen hakea Andelle joitain ruuveja ensin ja sitten vasta kaupungista kotiin.)
