löytyy tuosta linkistä http://www.viipaleita.net/img/kuvia/jere3v/

Esille yksi eli Isoin lahja:

Ja toinen esille laitettava kuva on hymy minulle itselleni.
Aina välillä on haikea olo, kun lapset kasvavat ja yksi kerrallaan muuttavat omilleen.
Vaikka he käyvät jotakuinkin päivittäin yhä kotona joko syömässä tai muuten vain pyrähtämässä, niin ei se enää ole sama asia...
Toisaalta kun katson tuota laumaa, jossa näkyvät ensi yön Tönössä viettävät alle 18 vuotiaat (omat ja lainatut) niin mieleen nousee ajatus, että haikailu taitaa olla - kuitenkin - vielä ennenaikaista?
On niitä yhä.
Monta.
Ja toinen toistaan ihanampia ovat.