XML-syötteet
| « Rauhallinen päivä | Nakkikääryleet matkalla uuniin » |
Hyvää uutta vuotta 2010
Hyvää uutta vuotta 2010
Tönössä on aika rauhallista. Riku juuri käänteli kylkeään ja sai tulla lasten huoneesta olkkariin Tiitin kainaloon.
Tyttö katselee Harry Potteria.
Heikki ei ole ihan varma onko lenssussa vai ei.
Hän köpöttelee ympäriinsä puolikuntoisena ja lisää pökköä takkaan vaikka sisälämpötila taitaa olla jo monenmonta astetta yli kahdenkymmenen.
Minulla ei lenssua mutta tuo tällin ottanut olkapää ja päänpuoliskokin tuppaavat yhä jomottamaan...
Krukut "vanhukset" siis.
Rikua lukuunottamatta kaikki pienet nukkuvat jo.
Hjördiksestä tosin ei vielä tuossa iässä tiedä, pitkäänkö nukkuu.
Juuri nyt kumminkin...
Ehdin jo ajatuksissani itselleni virnuilla, että jos pikkuneiti aikoo käyttäytyä noin "hyvin" vain syö, jokeltelee tovin ja sitten taas nukkuu tuntikausia putkeen, niin jollain hupsulla tavalla tulen olemaan aavistuksen pettynyt.
Olen jo suunnitelmissani henkisesti vyöttänyt itseni "pärjäämään", mutta mitä ihmeen pärjäämistä tällaisessa touhussa on? Menee hyvä pärjähdys hukkaan vauvan vain uinuessa?
Heikin vanhemmat palauttivat siis lapset iltapäivällä ja päivällisen jälkeen jatkoivat saman tien takaisin Ouluun.
Rankka rupeama heille, mutta pohjoisessa odotti Uuden Vuoden Juhlia. Luulen muutenkin että intensiivinen mummutus&ukkeilu kävi jossian määrin voimille. Tämä on harjoitusta vaativa laji siinä missä muukin elämäntapaurheilu.
Hymyillen luin facebookista kommentteja Tanja ja Andreasin perinteisestä uudenvuodenjuhlista. Erityisesti konsepti "grillataan lihaa ulkona treassilla" oli kirvoittanut hilpeyttä (eikä kukaan ollut polttanut itseään kaasugrillissä) Muitakin kivoja ideoita juhlissa oli. Niitä kuunnellessa tuli sellainen lämpimän kaihoisa olo. Kyllä minäkin ennen keksin vaikka mitä. Siis silloin kun olin nuori ja keksintälihakseni vielä vetreitä...
Toisaalta hyvä näinkin.
Joitain blogikuvia illalta.
Ensin "Uudenvuoden seinän" askartelua.
(Valmiista teoksesta puuttuu Keijo, kun en tiennyt että hänkin aikoi Tönöllä pyörähtää. Oskunkin tulosta sain tietää vasta juuri ennen kuin kaarsi pihaan, mutta hänet sentään ehdimme printtaamaan mukaan.)
Hjördekin osallistui. Mummin tähtityttö:
Ja sitten joitain pihakuvia. Periaatteessa olimme päättäneet, ettei ilotulitteita meille tänä vuonna. Osku oli kuitenkin muutaman raketin ja tähtisädetikkuja pikkuväelle hankkinut ja ne kävästiin posauttamassa hyvissä ajoin. Isienoveljen paukut olivat succee. Cooliusaste nousi heti kerralla ainakin puoli tusinaa pykälää ylöspäin. Siitä oli hyvä sitten lähteä Vaasaan omia kamujaan moikkaamaan - supercoolina ja sikamakeena.
Ja ihan vikaksi vielä kuva neljästä pienestä saunatontusta saunan jälkeen ennen iltapalaa.
Iltapalaksi oli muuten hedelmäsalaattia joka onnistui yli odotusten. Tänä vuonna oli jouluna kerrankin kylliksi hedelmiä. Eivät loppuneet kesken (niin kuin useimpina vuosina) ja tänään sitten kun muhineet jämät pilkoin maljoihin niin olivat juuri parhaimmillaan.
Hassuna anekdoottina voisin löylyistä kertoa: Aiemmilla saunakerroilla olen kertonut pikkuväelle saunatontuista ja Löylyn Hengestä. Siitä, ettei saunassa koskaan saa metelöidä tai juosta, ei edes puhua lujalla äänellä vaan paikkaa pitää kunnioittaa koska se on portti maailmoihin jotka olivat ennen meitä. Ja niin edelleen.
Tänään - kehottamatta - kaikki neljä pikkuista puhuivat löylyissä vain kuiskien.
Ja sitten suihkun puolella purkautuivat papupadoiksi kuin katkaisinta olisi käännetty.
Siunauksellista Uutta Vuotta kaikille lukijoilleni.
7 kommenttia
KOhta se räjähtää, mut onneksi on toi päänsisäinen vaimennus.
Pam piuuu pam hyvää uutta vuotta..
Hyvin vaihtui vuosi yksin tässä sohvan nurkassakin, vaikka onhan tämä elo aika haikeaa... kiva on lukea sinun ja teidän niin tosi erilaisesta elosta ison sakin keskellä.
Ihania saunatonttuja siellä on ollut.
Itsekin sain tässä taannoin hoitaa parina vkl:na ihanaisia siskonpoikien pieniä, sellaisia parivuotiaita, ihmettelin silloin että kun sulla niitä on siellä monta kerrallaan, eikö ne saa raivareita ja riehumisia ollenkaan, tuntuvat olevan sellaisia mummin unelmia vaan aina :)))
hyvää uutta alkannutta vuotta!
Toki tuo Tönönkin lauma välillä raivaroi, kukin persoonansa mukaan.
Jerellä on uhmaikävaihe eli välillä on ihan "pakko" tohottaa jotain minkä poika tietää kielletyksi. Ja sitten kun se estetään, tulee paha mieli, iso vollotus ja se taas ei mene pois kuin puhaltamalla. Poika siis vaatii puhaltamisen ei vain fyysisiin pipeihin vaan ennen kaikkea pahoittuneeseen mieleen.
Wilma puolestaan on ihan vauvasta asti ollut lujatahtoinen nuori neiti. Häntä ei voi komentamalla saada oikein mihinkään. Toisaalta hyvillä perusteluilla kun jaksaa pyyntönsä täydentää, niin silloin ei ole riskiä, jotta kiukuttelisi turhia. Tuon kun muistaa niin arjen saa helposti soljumaan hänen kanssaan.
Ja tavallaan minun on helppo tuo jo "osatakin", sillä olen kasvattanut jo yhden vastaavalla persoonallisuudella varustetun lapsen. Tanja nimittäin oli ja on hyvin samantyyppinen Wilman kanssa luonteeltaan.
Riku on räävittömän hemmoteltu, vie lelut ja tavarat muiden käsistä, sotkee leikit, haluaa kaiken aina ekana ja niin edelleen. Olisi helppo osoittaa sormella Miitä, mutta valitettavast vanhemmat eivät ole ainoita jotka pikkunestoria lellivät. Me syyllistymme kaikki samaan. Riku on jotenkin niin "raasu" tai ainakin osaa sellaisena esiintyä, että sitä lipsuu... Hassuinta on, että nuo kolme muuta pikkulasta tuntuvat näkevän asian samalla lailla. Rikulle sallitaan touhuja jotka kolmen muun kesken käynnistäisivät Ison Kinan ja jos joku aikuisista oikeasti pikkumiestä moittii tai komentaa niin joku minimysketööreistä leikkaa kyllä väliin huomauttamaan että "Ei Riku tarkoittanut..."
Esimerkiksi eilen illalla kaikki pienet nukahtivat suhteellisen aikaisin - paitsi Riku. Hän ainoana katseli mummin ja vaarin kanssa ikkunasta vielä keskiyön ilotulituksenkin ja vaati (ja sai) yöpalaa.
:>>
Jesse on ainoa joka oikeasti on
sellainen ikuinen mummin unelma, ei juuri riehu, tottelee kun sanotaan ja silti on aktiivinen, energinen, luottavainen poika.
Olen joskus miettinyt tuota, kun nuoria vanhempia jollain keskustelupalstalla moititaan lepsusta kasvattamisesta. Tietenkään yhdestä tapauksesta ei saisi vetää yleistyksiä, mutta silti näin: Ainoat tuntemani todella jämptit vanhemmat ovat Osku ja Piia - ja taitavat kyllä olla nuorimmatkin tuntemani vanhemmat.
Hjördiksestä ei vielä osaa oikein sanoa. Tämä ensimmäinen yö mummolassa hoidossa meni hyvin; enemmän oli hymyjä ja jokelteluja kuin itkua.
Sama jos jatkuu niin ilolla odotan kaikkia tulevia Hjördeöitä.
Upeaa uutta vuotta sinullekin.
Siskoni pojilla on vuosi ikäeroa ja heidän lapsillaan puoli vuotta, niin ovat kaikki eri puista veistettyjä kuin olla voivat :) kiva oli muutama hetki hoitaa 2,5 vuotiasta rinsessaa ja 2 vuotiasta rinssiä ja siinä mietin että kun sulla on noita neljä kerrallaan :)