laiskottaa, väsyttää, veetuttaa.
Puhti pois.
Tyystin.

Ja kamalasti olisi kaikkea mitä pitäisi tehdä; kaksi työkeikkaa, kirjoitelma venäjäksi (deadline huomenna), vielä kaksi tenttiä ennen joululomaa, ommeltavaa, askarreltavaa, leivottavaa, luettavaa. Siivotakin pitäis.
Ja illalla on muskarin joulujuhlat.
Pakko alkaa purkamaan sumaa jostain nurkasta.
P A K K O

Kilinv...t!

Sarjis tuolta: http://inkubi.sarjakuvablogit.com/

Ja kun nyt muutenkin valitan niin senkin minä haluaisin todella tietää, että MIKSI minä huomaan haluavani keväällä soveltavan kielitieteen kollokvioon? Minun mielestänihän kielitiede on tylsää? Niin ainakin muistelen muistelevani. Tai sitten se oli jokin muu, mikä oli tylsää. Mutta jos tuollainen riski on olemassa niin miksi, oi miksi minä siis sinne sitten hingun ja vingun? Tylsistyäkseni entisestään? Viiraako minulla päässä? Onko tämä joku "koska vuori on, sille on kiivettävä" ja "koska kollokvio on, siihen on osallistuttava" - häiriö? Bikollokviaalinen mielialahäiriö?
MIKÄ HITTO MINUA TÄNÄÄN VAIVAA?
Häh?