Sitaatti on Henri Luis Bergsonilta ja tuota kun luin, mietin että moiselle olisi ollut käyttöä aikoinaan muuannen chattihahmon kanssa jutellessa. Sanat karkailivat silloin minulta, kun yritin muotoilla viestiksi ajatustani uskonnon ja tiedon suhteesta (jälkimmäistäkään alentamatta). Hilpeä muistuma.

Kaikenkaikkiaan taidan olla eräänlaisessa filosofisessa pississä.
Aamulla käytäni ensin rauhassa uimassa ja pikaisesti töihähdettyäni hain rauhassa kirjastosta ensi viikolla olevaan tenttiin kirjat ja eka selailu jysäytti ureassaolon:
Noin 900 sivua tiivistä asiaa luettavana yhdeksässä päivässä!

Ja useimpina näinä päivinä on yllin ynnä kyllin muutakin ohjelmaa (töitä, venäjää, töitä, seminaarityö, töitä sekä illat tietenkin perheelle)
Kaksi tuntia nyt luettuani olen
a) noin sivulla 30.
b) kipeästi sulattelutauon tarpeessa.

Jossain jo lorisee...

Ja blogikuviksi kaksi Ginan kuvaamaa otosta eiliseltä. Ensin kasvien prässäystä, sitten mukulain iltapala työn alla.