Kerrohan sinä Satu, kun tunnut olevan näissä asioissa kovin järkevä. Sain tietää semmosen onnellisen asian, jotta esikoisestani tulee kesällä isä. Kuinka voisin nuorta paria hienotunteisesti auttaa, puuttumatta kuitenkaan heidän asioihinsa liikaa?

Onneksi olkoon,Pirkko.
Olen iloinen poikasi, hänen puolisonsa ja tuoreen melkeinmummon puolesta. *hymy*

Neuvoja en osaa kuitenkaan antaa.
Jokainen ihminen ja jokainen ihmissuhde on erilainen. Joku haluaa materiaalista apua, joku henkistä, joku hupia, joku kunnioitusta jne.
Jos jotain yleispätevää yrittää niin ehkä kannustaisin sinua antamaan nuorelle parille mahdollisuuden viettää kahdenkeskistäkin aikaa vielä vauvan syntymänkin jälkeen.

Kovin monet isovanhemmat tuntuvat väheksyvän tällaisen ajan tarpeellisuutta jupisten että "ei meilläkään mitään parisuhdeaikoja ollut" jne. Uskon kuitenkin, että suhteiden haasteet ovat nykyään kovemmat kuin ennen ja koska nimenomaan vanhempien välinen suhde on se onnellisen kodin perheen perusta niin auttamalla vanhempia vaalimaan sitä annat myös lapselle arvokkaan lahjan.

Ja vielä uuudelleen: Valtavasti onnea!