Eli ekat kolme tuntia päivällisen jälkeen meni ironoiden. Silitettävien vuori oli melkoinen. Meinasi patologisen rautafetissinkin kantti loppua kesken vaan nyt se on tehty.
Paljon muuta en illalla sitten ehtinytkään.
Kämppä näyttää pommituksen targetilta. *iso irv*

Yhdeksän jälkeen juhlittiin Pietu; sweet sixteen.
Niin myöhään, jotta reissusta palanneet Tanja ja Ande sekä töissä illan ollut Keijo ehtivät mukaan.
Ensimmäiset toivat pohjoisesta Ikeantuliaisina kipeästi kaipaamani uudet lipastot makkariin.
Enää tänään ei jaksa kasata.
Päivä (tai ilta) se on huomennakin, eikös?