Hän on yllyttänyt minua viime aikoina pohtimaan koulujuttujani ”ääneenkin” niin täällä kuin facebookissakin. Ja kerran kun on tällaisen mummelimassan liikkeelle saanut, niin ei se ihan heti pysähdy!

Tässä siis lisää pohdintoja:
On muotia halveksua ammattipoliitikkoja. Iltasanomalehtiseiskapäivämäisesti voidaan tuhahdella sille, että kuka nyt mitään valtakunnan asiaa osaisi hoitaa ellei haastattelussa osaa ilmoittaa sentilleen maitolitran hintaa tai jotain muuta vastaavaa ”todellisen kansan” arkitotuutta! ja muodikkaasti minä olen tässä(kin) asiassa epämuodikas.

Hyppään nyt yli Zizekin kun en siitä mitään tajua (”Vallan paikka on rakenteellisesti sokea suhteessa alamaisiinsa ja voi hallita vain tämän sokeuden avulla, kautta ja johdosta.” – Mit vit…???) :blink:

Ja menen suoraan Platoniin. Valtiossa on hänen mukaansa kullekin suotu yksi ja vain yksi asema kokonaisrakenteessa; joko olet kuningasfilosofi, sotilas, käsityöläinen, maanviljelijä tai mitä lie, mutta et koskaan kahta asiaa samaan aikaan. Platonilaisittain työ, aika ja paikka on jaettu siten, että jokainen osaa ainoastaan yhden asian hyvin eikä kukaan voi olla kahdessa paikassa ja ajassa yhtä aikaa. Minä pidän monista asioista Valtiossa (mm. antiikin aikaa ajatellen mullistavasta naisen asemasta ), mutta minä olen myös henkeen ja vereen rensessanssiskitso. Uskon kaikkien tarpeeseen (ja joskus jopa kykyynkin)tehdä melkein kaikkea.

Eli minä siis voisin uskoa Jacques Rancieren (muuten melkein yhtä namu kuin Zizek) tavoin ,että demokratiassa kaikki aistittava (siis myös aika, paikka ja työ) tulisi jakaa niin, ettei mikään asema ole eksklusiivinen (yksinomainen) Vallan paikan ottavan ei tarvitse -tai oikeammin hän ei edes saisi- olla vain hallitsija vaan myös jotain muuta: sotilas, kauppias, pornokirjailija, käsityöläinen, opiskelija, runoilija mitä lie. Vallan paikka ei siis määritä siihen astujaa läpikotaisin eikä vallan paikalle astuva määritä vallan paikkaa. Hallitsija pysyy siis vallastaan huolimatta monitasoisena ja ulotteisena: Kansanedustaja edustaa kansaa, ei kansanedustajan asemansa takia , vaan siinä määrin kuin hän on muutakin kuin kansanedustaja.

Rancierelaisittain se maitolitratietämys siis olisi merkittävää vallanulkopuolista tietotaitoa, joka tekee kansanedustajasta edustajan. Mutta, mutta… Kun minä olen oikeasti sitä mieltä, että kansanedustajalle merkittävämpi taito kuin hallita maitohinnasto, on esim. kyky lukea budjettiesitystä sen seurauksiakin tajuten, tietotaito lainlaadinnasta prosessina, kapasiteetti hahmottaa eri eturyhmien panos jonkin uudistuksen toteutumisen onnistumiseen/epäonnistumiseen jne. Eli kansanedustajan (presidentin/maailmanvaltiaan) olisi hyvä tietää miten kansanedustajan (presidentin/maailmanvaltiaan)työssä toimitaan. Koulutettuja ammattipoliitikoita siis kehiin, vaikka sitten maitolitrahinnastotietämyksen kustannuksella.

Sen verran Rancieriä minussakin kuitenkin on, että mieluiten äänestäisin suurperheellistä ammattipoliitikko- vammaisen vanhemman lasta / vammaisenlapsen isää tai äitiä, joka harrastaa riippuliitoa&sanskriitin tulkintaa&solidaarisuustyötä Keniassa&sipulinviljelyä& taiteita&filosofiaa&hitsausta&marjanpoimintaa kuin ihmistä, joka on VAIN poliitikko.

Luojan kiitos en ole mukana politiikassa. Rakastan paradokseja, mutta epäilen että paradoksaalisuus koko persoonallisen eksistenssin perustana olisi arjessa rankkaa.