tuumi Wilma kun tulivat isänsä kanssa muskarista.
Ja yllätys olikin. Kaunis sellainen. Eikös olekin?

Eka kerhopäivä oli mennyt hyvin.
Jerekin oli viihtynyt - jopa niin hyvin että mietin kysyä Ulrikalta saisiko poika ottaa förskottia eli mennä kolmivuotiaiden ryhmään vaikkei ihan kolmea vielä olekaan.

Itse en ole saanut illan mittaan juuri mitään tehtyä. Lähinnä vain lukenut & lorvinut sillä aika kun Heikki muskaroi pieniä ja Tiiti ja Pietu ovat olleet omilla teillään; toinen kaverilla, toinen peltoautoaan ruuvaamassa.
Hyvää laiskottelua siinä mielessä, että saanut luettavia ajantasalle.
Huonoa taas siinä mielessä, että kotihommaillakin olisi kyllä saanut.
Vaan tuskinpa nuo tuosta huomiseksi minnekään karkaavat... sotkut siis.