Olisiko se sitten päivän ensimmäisen kahvitauon paikka?

Kääntämisen teoriaa, tutkimusta ja sovellutusta olen aamun lukenut ja – anteeksi nyt vain kaikki intohimoiset kääntämisteoreetikot – se on ollut aivan hirvittävän, jumalattoman tylsää!
Iltapäivällä kielitieteestä vielä Kielikoulutuksen vaikutuksista ja tuloksista Suomessa (mikä kuulostaa yhtä puuduttavalle kuin aiempikin aihe)
Siinä välissä kuitenkin käytännöistä Peircen merkkiteoriassa (Pragamatismista paragmatismiin, tieteistä taiteisiin) mikä kuulostaa paljon, paljon houkuttelevammalle, jos kohta Peirce ei ehkä semiootikoista seksikkäin olekaan…
Ihan ekana kuitenkin se sumppi.

Ja blogikuva on sitten viime viikonlopulta Kallen ja Teijan pihamaalta. Nuo ruusut eivät ole ainoa kovin. kovin kaunis istutus siellä. Koko piha on itse asiassa kuin postikortista (En tajua, miten työssäkäyvät kolmen pikkulapsen vanhemmat voivat pitää paikat niin siisteinä?!) ja talokin tuo jollain jännällä tavalla mieleen nukkekodin:
Ei olisi vaikea kuvitella kuinka sinne joku pikkukarhu eksyisi syömään isän, äidin tai yhden , kahden tai jopa kolmannen Kultakutrin, puurokupista … Ehkä se tarina jopa on nykyisten otsoäitien iltasatuvalikomassa näiden pikkuhiljaa peitellessään omia vaavejaan talviunille! Mistähän tietokannasta tuon voisi tarkistaa?