vaikka tuuli pelmauttikin helmat korviin, kun aamulla astuin verannalle. En sitten tippaakaan. Olin pikemminkin vähän kuin Maija Poppanen ilman sateenvarjoaan matkalla myrskynsilmään.
Tuuli, satoi ja kaikkea kuollutta (kuten lehtiä ja parempien päivien muistoja) lenteli ympäriinsä. Lyhdyistäkin olivat kynttilät yön aikana sammuneet vaikka ne tavallisesti palavat pitkälle aamupäivään.
Syksyä tympeimmillään.

Vaasaan ajettiin tosin kohti sateenkaarta. Sellainen kimalteli Larvenilla nenän edessä koko matkan aina kasitien risteykseen asti Fordin tahkotessa harmaata asfalttia kohtuullisen kohtuuttomalla ylinopeudella (ettei Pietu myöhästyisi koulultaan niin kuin on kuulemma kahtena edellisenä aamuan Anden kyydissä tehnyt).
Toivottavasti se käyrä oli hyvä merkki. Signseista qualisigniin, legisingiin ja syntiseen (?)sinsigniin...
Nyt kielitieteen kimppuun.

Kotona väellä mukulapainotteinen päivä.
On neiti Hyrskynmyrskyn ensimmäinen kerhopäivä (tämän talven ajan seurakunnan kerho kerran viikossa - kielikylpynä) ja illalla muskari.