| « Meillä on sulle yllätys | Kultakutreja ja käännösteoriaa » |
EI kameraa! ARGH!
EI kameraa! ARGH!
Alkoi lukeminen päässä keittämään ja käväisin lyhyellä happihyppelyllä meren rannassa - ilman kameraa (ja ilman lyijypainoja helmoissa, jotka olisivat pitäneet hameeni säädyllisesti maata kohden navakassa tuulessa).
Ja tietenkin, juuri nyt, kun ei ollut sitä valokuvauslauitetta ja näkökentän tuontuostakin peitti jonkin vaatekappaleeni heilahdus, törmäsin kanadanhanhiin liki lähietäisyydellä.
Kauniita olivat.
Ylväitä ja tyylikkäitä.
Melkein niiasin.
(Kuva luonnonkuva-arkistosta, Kuvaaja Erkki Makkonen.)
Ja nyt takaisin hommiin pohtimaan miksi Peirce kutsuu ajattelua dialogiksi ja väittää, ettei kukaan tai mikään, mikä kommunikoi, ole absoluuttisesti yksilö.
![]()
4 kommenttia
Piercen väittämä kuulostaa aika...äärimmäiseltä. Kerro lisää hänen perusteluistaan. Haluan todellakin tietää, olenko sittenkin esimerkiksi yhteisö, kun kirjoitan blogia tai käsken lapseni tehdä läksyt (Mikalle tiedoksi, kuume on laskenut, Salkkarit tauolla enkä edelleenkään ota ylimääräistä tyroksiinia...)
Facebookin mukaan Mika on tainnut mennä baariin, mutta palannee astialle huomenissa.
Ja se Peircen teoria ajattelusta dialogina menee kai jotenkin niin että pohtiessamme jotain me esitämme ajatuksissamme itsellemme väitteen , perustelemme sen jotenkin ja sitten joko hyväksymem tai hylkäämme. Eli dialogi tapahtuu ajattelijan ja hänen oman sisäisen kriitikkonsa tai vaikka oman tulevan itsensä välillä.
ja mitä tulee tohon ettei ajattelu/kommunikaatio voi koskaan olla individualistista vaan aina kollektiivista niin se perustunee ajatukseen merkeistä (sanoista, symboleista, kuvista, mielikuvista jne) joiden merkitys, todellinen sisältö on ina kollektiivinen. Eli jos mietin, että Tämä kirja on hankala tajuttava, olen sisäistänyt sen mitä sana tämä tarkoittaa, sen mikä on kirja ja millä merkeillä (sanalla)se ilmaistaan, termin hankala merkitsypotentiaalinen meidän kulttuurissamme jne, jolloin "oma" ajatukseni on sisällyksetön ilman merkkien kollektiivista sisältöä.
Mutta tuo ajattelun kollektiivisuus perusteltuna ajattelun symbolien kollektiivisuudella..vähän niin kuin ajattelisi että pienellä ihmisellä ei ole omaa merkitystä koska lapsia tehdään samoista aineksista ja toistaiseksi vain parilla eri menetelmällä. Tuollainen lähestymistapa ottaa ajatukselta pois sen olemassaolon syyn.
