Iltapäivällä pelmahti Gina sisälle ja komensi terävästi minut surkeuslandiastani sänkyyn potemaan kuumetta.
Kiusallanikaan en tietenkään mennyt vaan ensin silitin pyykit ja sitten levitin kirjat verannan pöydälle ja silkkaa pottumaisuuttani luin päivän kielitiedekiintiön putkeen (lähinnä kvantitatiivisen tutkimuksen vaiheista ja laadullisesta informaatiosta & sen analyysista – eli vanhan kertausta).
Jossain siinä triangulaation mahdollisuuksia rypistellesäsni pääsi surkea olokin vahingossa karkuun ja niinpä sitten siirryin jo huomattavasti paremmin voivana tähän koneelle jatkamaan semiotiikkaa (Peircen retorisia lähtökohtia).
On se Gina kamala.
Ja ei, ette saa sitä.
Ette vaikka tarjoaisitte isot rahat, puoli valtakuntaa ja nokittaisitte muutamalla prinssillä.
Ei tuu kauppoja.
Niih!

Kuvissa ensin kirjani, sitten Gina lennättämässä leijaa lasten kanssa ja mukulain&Ginan yhteiset päivän taideteokset:

Ps. Meidän peltomme pärisee. Ja syyllisiä eivät tällä kertaa ole Pietu ja Puolenkylänpojat. Pietu meni Tandelaan tekemään remppaa (heitettyään sitä ennen Heikin kanssa yhden ekopistekeikan). Nämä pärisijät ovat nuorempia. Tiitiin ilmeisesti yrittävät tehdä vaikutusta - ilman äänenvaimenninta.