Toukokuu 2012
Ma Ti Ke To Pe La Su
 << <   > >>
  1 2 3 4 5 6
7 8 9 10 11 12 13
14 15 16 17 18 19 20
21 22 23 24 25 26 27
28 29 30 31      

Suosikit

Blogeja

Reinavate
Elma-täti
Kuplia
SatuSanna
Annika
Silmukatti
Tildan1962
Wempula
Vesivaskooli
SusuPetal
Adan äiti

Muut sivustot

Apteekkini
Vaasan yliopisto
Vöyrin kunta
Kiasma
Emma

Viimeksi luettu

Dan Brown: Kadonnut symboli

Roland Barthes: Tekijän kuolema

Jûrgen Habermas: The Future of Human Nature

Leo Vílen: Kaksi reikää sydämessäni

George R. R. Martin: Valtaistuinpeli

« Naise elämää?Jotta asiat voisivat pysyä samoina on niiden oltava jatkuvassa muutoksessa »

Kalliolle kukkulalle

Kalliolle kukkulalle

rakensi isä (tai Tommy isälleni) erämaamajansa aikanaan. Siellä vietimme Heikin kanssa aivan uskomattoman mukavan vuorokauden; shakkia, vähän viiniä, paljon puhdasta luontoa, upeita maisemia, hiljaisuutta, takkatulta, kynttilöitä, juttelua, lemmiskelyä… Kaikki osui nappiin kuulasta säätä myöten ja aamulla tunsin itseni vähintäänkin Koko Maailman Kuningattareksi. Pitää ehdottomasti ottaa joskus uusiksi.

Tämän kuvan nimi voisi olla Unipuumetsä. Sellaisena minä noita maisemia aina ajattelen; unen metsinä. Erityisen epätodellisiksi ne muuttuvat usvaisina aamuöinä.

Sitä ennen käytiin Kokkolassa Sara Susannan syndeillä. Lapsia kuin Vilppulassa kissoja. Jos minä muka olen lisääntyväistä sorttia niin taitanee Teijan suku sittenkin peitota minutkin.
Mennen ja tullen. Mukavaa, rauhallista, pingottamatonta yhdessäoloa.

Jokunen kuva pippaloista:

Pikkuväki (Wilma, Jesse, Jere ja Tiiti) viettivät yön vanhemmillani. Hyvin oli mennyt ja kovasti pyytelivät, että tuokaa toistekin. Välimatkasta (ja omasta aktiivisesta elämästään) johtuen vanhempani ovat aika harvoin meille lapsenvahteina. Kun naureskelin, että koittavat nyt vain toipua tästäkin ennen kuin uutta kertaa jo kyselette, niin isä otti esille hyvän pointin: Miltä minusta tuntuisi jos saisin Jesseä tai Rikua pitää vain kerran pari vuodessa?
A u t s.
Siinä kävisi mummelin sydämelle kuin Tyyris Tyllerölle konsanaan. Eivät pystyisi edes kuninkaan miehet milloinkaan, niin särkynyttä enää millään ehjäämään…

Kissankellonkin tapasin. Kaunis oli, virkku ja napakka – aivan tätiinsä tullut. Ensi viikonlopulla sitten ristiäiset. Kukka-asetelmat lupasin niihin viedä ja siten osaltani osallistua järjestelyihin. Mii ja Keijo hoitanevat kahvitarjoilun ja porkkanakakkua saa joku vielä viemiseksi tehdä…

Mii lähti yöksi kaupunkiin ja lupasin ettei tarvitse aamuksi takaisin. Riku on Keijotätiä hoitamassa ja minä voin pitää etätyöpäivän. Bilettäköön siis berusteellisesti, jos siitä vaikka sitten biristyisi!
Taka-ajatuksena tosin oli minulle sekin että neito saa sitten maanantain sijaan olla perjantaina meillä yönkin, jotta pääsemme Heikin kanssa leffaan ja kukertelemaan.

Soljuu kun sumplitaan.
Sunnuntai.

Pysyvä linkki 06.09.2009 16:25:37 , kirjoittaja satu Sähköposti , 308 katselua, Viipaleita,

1 kommentti

Kommentti lähettäjä: Una [Vieras] Sähköposti
*****
Tuollaiset hetket ovat onnea. =)


Miten ihmeessä meilläkin tuoksuu porkkanakakulle?
06.09.2009 @ 16:53

Jätä kommentti


Sähköpostiosoitettasi ei näytetä sivustolla.
HeikkoErinomainen
(Rivinvaihdot muutetaan <br />-merkinnöiksi)
(Seuraavalle kommentilleni sivustolla)
(Salli käyttäjien ottaa sinuun yhteyttä viestilomakkeella. Sähköpostiosoitettasi ei paljasteta.)