| « Henki pihisee | Aamu kimalteli ruispelloilla » |
Interior missdesign
Interior missdesign
Luin ja jotain opinkin. Sajavaara soljui ja elämä melkein hymyili.
Sitten yhtäkkiä iski kamalat dumpingoireet parista salmiakkipastillista ja nyt olen tehnyt jo pian tunnin ajan tuskallista kuolemaa. Ei prkl ja muita rumia sanoja päälle! Ikinä enää en syö mitään silloin, kun on parempaakin tekemistä kuin veskin lattialla makoilu!
Ja missä hitossa tämän kolossin kaikki sohvat on?
Sisustusuunnittelijat ammuttakoon aamunkoitteessa.
Edit: Mii haki minut kesken päivän koululta. Ei hyvä olo.
9 kommenttia
tarkoittanet: interior - sisusta
niin ja kummassa on ny sisusta ylösalas, siussa vaik rakennukses..
eli on sama olo ku mulla eilen illalla: tein koemieles kaakao-kauralastuja, ohjeessä öljyä.. tunsin kuinka verisuonissakin kupli ja härskiintyi ja.. rukousasenossa puhuin norskia etusormen kutituksen jälkeen
mitenhän se suolisto suhtautuisi soseutettuihin keittoihn?
Tänään en jaksa pitemmälle
vain lähteelle: lähes jäässä.
Aloitettu lause sammuu ennen pistettä
Ripustan sanat puihin kuin kintaat. Katse leijuu.
Purppurapilvi metsän päällä, altis varisemaan.
---
Toivo rakentaa siltaa pienistä palasista, hyvin pienistä, kuin lintu,
linnun lapsi,
kurkottaa niin pitkälle kuin yltää
pieniä matkoja kerrallaan.
---
Suuria asioita tulossa.
Oksa koputtaa ikkunaan
lopulta myrskytuuli murtaa oven.
Kysyn itseltäni: kuka olen?
Kirjojen selkämyksiin painettu tekijän nimi. Kuka missäkin asuu.
En tiedä en tiedä
mutta kaipaan.
Moni asia on aluksi hyvin pieni:
ihon lähde, kosketuksen maito
olkapää jolle ei tarvitse selitellä mitään.
Perille tullessani kysyn tietä
ja vastaan: En tiedä mutta kaipaan.
(Leena Tiilikka)
Lumi putoaa vasten kasvoja
ja puiden
käpyjen, silmujen
nauru.
Yksinäinen puutarhamaja
tähystää järvelle, silmät jäässä.
Vastaranta leijuu uskon varassa.
Kuka pysty luetteleaan viisauden aakkoset?
Pyryssä
ei polkua
ei alkua.
Vain hangessa enkelin kuva.
Samaistun aina vatsaongelmiisi, ja jauhan omistani: minulla taannoin ruuansulatuskanava tukkeutui ja lakkasi siis vetämästä yhtään mitään, ruokaa tai juomaa. Imeskelin salmiakkeja hartaana viimeiseen asti.
Moi Heli.
Mulla muuten oli ennen veskissä kirjahylly. Sais laittaa tohon uuteenkin...
Ja kiitos kirjoituskehuista.
Ihania runoja Kirsi!
Kiitos. Erityisetsi nuo ennen pistettä sammuvat lauseet tuntuivat tänään tutuille...
Hei Tiina,
Luin viikonlopustanne Hullunkaupassa. Kuulostaa onnelliselle. Olen iloinen puolestanne.
Moi Reine,
Miten sanottaisiin latinaksi Satucaesarilaisittaan "Söin,horkkasin ja voitin"?
Eli kyllä se tästä taas...
Hei Puhuri.
Aatteles kun salmiakista tulee tommoinen olo ja ravintoterapeutti kehotti maanantaina mua "totuttautuun" suklaaseen! Vähän kuin ampuis itseään päähän ensin pienellä pyssyllä ajatellen että huomenna sitten isommalla ja ensi viikolla tykillä?
*irv*
Ja Satulle vointeja tietysti.
