ja yllättävää kyllä, ei ollenkaan paha sellainen.
Palasimme (minä, Mii ja Hannu) kotiin tänään iltapäivällä eikä väsyttänyt, ei vituttanut, ei ollut krapulaa eikä morkkiksesta tietoakaan.
Joskus siis niinkin päin, vaikka kieltämättä aloimme aika "vauhdikkaasti" eli haettuani ensin Mikan asemalta ja jäätyäni hänen kanssaan Köppäriin
Mika soitti Miille, jotta hakisi meidät Tervajoelta ja veisi Vaasaan bluesiin.
Jostain syystä siinä kumminkin Vaasan risteyksessä käännyttiin väärään suuntaan ja päädyttiin Tampereelle...

Sieltä sitten seuraavaan päivänä Haapamäelle Mikan mökille (missä Anneli, Kati ja Titus liittyivät seurueeseen).

Ja kuten jo sanottu, tänään kotiin.

Siinä se oli - lyhyt riisuttu versio tapahtumista. Pidempään palaan, jos jaksan joskus. Olihan siinäkin omat huvittavuutensa...
Kuten esim se että lähdin reissuun tyystin rahattoman eli niin sanotusti pa:na. Ekan illan jälkeen se aukisuus oli muutakin kuin kielikuva.
Minulta nimittäin hajosivat housut, minkä jälkeen reissu jatkui kirjaimellisestikin paljaspppuisena. Tuo tosin ei ole ihan niin paha kuin miltä kuulostaa. Ne pökät kun olivat vain trikoot leningin alla , mutta kumminkin... *irv*

Toinen asia mitä voisi reissun tiimoilta pohtia on tämä luontohommeli. Minä olen ollut aina riippuvainen merestä ja metsästä voidakseni hyvin.
Se ei ole varsinaista luontorakkautta, ei edes luontosuhde vaan pikemminkin jonkinlainen "avaran taivaan ja puhtaan ilman"-narkomania, syvä addiktio...
Mutta jotenkin tänä vuonna tämä riippuvuus on hurahtanut reippaasti yli entissatuisuuden.
Enää ei riitä katsella kaunista tai köpötellä metsän reunaan tai parkkipaikkaa lähinnä olevalle rantakivelle ihmettelemään sitä miten maailma makaa.
Ei, vaan nykyään minä olen alkanut jälleen vaellella; omassa pikkumetsässä, Vaasan saaristossa, Kaustisen kallioilla ja nyt vikana Mikan ja Annelin mailla Haapamäellä... Salaa mielessäni haaveilen jopa siitä, että lähtisi Heikin kanssa ihan Lappiin vaeltamaan.
Semihurmioituneena minä siis kolusin jo päivällä Mikan kanssa vanhat vajat, aitat ja autiotuvat,(jotka muuten olivat täynnä aarteita, vanhoja työkaluja, huonekaluja jne). Sekin olisi ollut yllin ja jopa kyllin.
Mutta sitten aamuyöllä jonkinlainen atavistinen nälkä herätti minut uudelleen ja kolusin rantoja, metsiä ja kallioita tuntitolkulla ennen matkatovereideni heräämistä.
Se paikka on taatusti yksi kauneimmista, mitä Keskisuomesta löytyy.
Liikuntaa tuli taas niin paljon, että maanantaina ravintoterapeutti antaa satikutia kuin isommallekin rikolliselle... mutta hemmetti kuinka hyvältä se tuntui!
Ja tuntuu oikeastaan yhä, jalkojen vapina ja umpiväsy.

Kuvassa alla joitain "aarteita" jotka sain mukaani yhdestä Mikan ostamasta autiotuvasta:

Työkalupakista tulee laatikko korttiaskartelutavaroille ja Vanha pakaasi saa sisäänsä ensin uuden vuorikankaan ja sitten sukkia.

Otin Haapamäeltä Tinjan mukaamme kun lähdettiin. Kiusoittelin neitoa, että jos kotona on "vain siivoamista ja lastenhoitoa" niin mitä jos lähtisi vaihteeksi meille, missä on tarjolla "lastenhoitoa ja siivousta". Vaihtelunhan sanotaan virkistävän... ;-)

Iltapäivän mittaan ehdin sitten silittää, hinnoitella ja täyttää yhden korillisen tavaraa, viedä sen kirpputorille, käydä rivarilla siivoamassa ja Heikin kanssa ulkona evästämässä.
Ja nyt illan suussa pyörähdimme vielä uimassa. Siitä kuvia linkissä.

http://www.viipaleita.net/img/kuvia/uimassa2

Ja pari näytiksi esille: