kevätsateen ropinassa jotakuinkin iltaan asti. Kirjoitin, kokkasin, äitelöin, mummutin ja aavistuksen verran siivosinkin.
Sitten töksähti yhtäkkiä paha olo niskaan ja kohtuullisuus kohahti kertalaakista kohtuuttoman kauas.
Pottumuusi sen taisi tehdä. Ahmin sitä kokonaisen ruokalusikallisen!
Pitäisi pidättäytyä moisesta extreme-syöpöttelystä ja pitäytyä kiltisti lihassa ja näkkärissä, joihin se, mitä suolistosta vielä sisälläni suolistelee, suhtautuu suopeasti (vai pitäisikö se sanoa suoleasti?)
Nyt sattuu ja veetuttaa.

Tuttaa!

Ja kuvassa, ei viimeinen pari, vaan ensimmäinen pellillinen, lihapullia uunista ulos!

Pojat menivät Tönölle polttamaan puutarharoskaa. Olen tyytyväinen, kun hommat etenee... ja puolella korvalla kuulostelen, että milloin VPKn autot lähtevät hälyyn.