Olisn voinut jäädä asumaan Kiasman viidenteen kerrokseen.
Toki se oli paikka itsessäänkin. Tila, mielen ja sielun tila tilassa - joka siveli väsynyttä, mutta näyttelykin oli definetively paras ikinä Kiasmasta näkemistäni.

Alussa oli sana ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala.
Jumalat minussa tunkevat pintaan kun pysähdyn Kiasman saleihin.
Tekeekö se siitä kirkon?
Istuin valeaan vaaleaan tilaan ja annan ajatusten huuhdella ylitseni. Ne tulevat ja menevät, kuorivat hiljalleen kuonan iholtani ja jäljellä olen puhdas, paljast , rohkeasti haavoittuvainen minä.

Toinen minulle tärkeä asia on valo. Valo tilassa on valo minussa. Keinotekoinen valo keinotekoistaa mielet ja sielut. Siksi tämä yöttömän yön kansa kadottaa sielunsa kaamosessa?

Minä näin. Minäin. Minä, minunpi, minäin. Minä näkemässä on minuuden superlatiivi, kaikkein minäin.

"Liian harras usko vie paratiisin ohi." - Japanilainen sananlasku.

"Tuska on väistämätöntä. Kärsimys on valinta." - Dalai Lama.

"Jos et tiedä minne olet menossa, kaikki tiet vievät sinne." - talmud.

Se Kiasmasta. Liulian näyttely tulee Vaasaankin. Sitten enemmän ja syvemmälle. Tuon lisäksi reissuun mahtui Ikea, Sairaalat ja Vepun sekä vaimokkeensa kanssa ateria Lotus Gardenissa.
Kello oli noin 2 yöllä kun palasimme kotiin.