| « Minä olin tänään surullisissa hautajaisissa | Kaikkea ei ymmärrä millään » |
Akraattinen mummeli miettimässä miten lopulta käykään runojen
Akraattinen mummeli miettimässä miten lopulta käykään runojen
Kotitöitä, kirjoittamista, lukemista, äitelöintiä jne. Heikki ei vieläkään oikein kunnossa.
Illalla Mummuttelua molemmille mummin muruille ja äitelöintiä isommille.
Miillä ja Markolla vapaailta pari(ttelu?)suhteen hoitoon.
Siinä se päivä meni.
Akrasia vaivaa. Sanan opin filosofian kirjasta. Se on tahdon heikkoutta.
Toinen mielenpileen kolahtanut sitaati oli Väinö Kirstinältä 60-luvulta:
Tosi huoli on;
pysäköinti kurjistuu kurjistumistaan;
kommunismi ja kapitalismi yhdistyvät kommulismiksi ja kompitalismiksi;
planeettamme tuhoutuu.
Kuinka silloin käy runojen?
Asiallinen kysymys.
Illan blogikuvat on putsattu Mintun kamerasta.
Ensin "Olen nähnyt Urpåherran kylvyssä, vain pohje vilahtaa..."
Ja sitten asia, josta Marko aikoo tehdä Virallisen Valituksen Tasa-arvovaltuutetulle.
Miksi Miin maha jäi laitokselle ja Markon ei, vaikka kummallakin nousi paino raskausaikana aivan yhtä paljon?
5 kommenttia
Urpån kylpykuvat ovat varsin hellyttäviä - tulee mieleen meidän Jeminan ekat kylpykuvat joista muuten tuli myös ekat hymykuvat. Edelleenkin kyseinen tytär, kohta 13, rakastaa uimista ja ammeessa lekottelua.
*virn*
