XML-syötteet
| « Akraattinen mummeli miettimässä miten lopulta käykään runojen | Potutuspäivä » |
Kaikkea ei ymmärrä millään
Kaikkea ei ymmärrä millään
Niin kuin Jokelan koulun tragediaa. Viimeisten uutisten mukaan koulupojan tulitus vaati kahdeksan ihmisen hengen ja hän itse on vakavasti haavoittunut/vammautunut.Olen hirmuisen pahoillani niin, uhrien, uhrien perheiden, ampujan perheen ja ampujan kuin kaikkien muidenkin asianosaisten ja asianosattomienkin puolesta. Valtavasti surua ja ahdistusta monella suunnalla.
Siellä sun täällä kuulee nyt sanottavan että ”se oli vain ajan kysymys” ennen kuin moinen Columbia- tyylin hätähuuto rantautuu Suomeenkin. Syylliseksi nimetään Nietzschen haamu ja kansallissosialismin mätä muisto, hevimusiikki, mielenterveystyön huono tilanne, tietokonepelit, aseharrastus, koulukiusaus, väkivaltafilmit, vapaa ja auktoritaarinen kasvatus, koulujen luokkakoko ja vaikka mitä muuta.
Mutta jos niin oli… jos se oli vain ajan kysymys, niin kuka onkaan se lopullinen vastuullinen?
Filosofian opettaja, joka ei saanut perille Nietzschen tarkoitusta ( esim sitä, että ”taistellessamme hirviöitä vastaan, meidän on varottava ettemme itse muutu sellaisiksi) ? Vai hissan ope, joka kertoi ehkä vuosiluvut muttei pystynyt välittämään oikein kansallissosialismin kuvottavuutta/ intellektuaalista heikkoutta? Puutteellinen mediakomentenssikasvatus joka ei opastanut ampujaa erottamaan musiikkilyrikkaa todellisuudesta? Päättäjät, jotka säästävät mielenterveystyön resursseissa? Lepsut aselait? Jne?
Olenko oikeasti pohjimmiltani vastuussa sinä tai minä?
Eikö se, että me elämme tässä yhteiskunnassa puuttumatta sen puutteisiin ole sama kuin hiljainen hyväksyntä niiden olemassaololle? Ja jos hyväksymme, niin olemme myös vastuussa niiden seurauksista?
Toinen , ainakin toistaiseksi aika lailla vähemmän dramaattinen asia , jota en saa kunnolla tajutuksi on Tehyn lakko&irtisanoutuissotku. Periaatteessa minä olen ehdottomasti sairaanhoitajien (ja muunkin hoitohenkilökunnan) palkkojen korottamisen kannalla. Ja tavallaan olin lakonkin kannalla. Ja olenkin… siis.
Ööh ja sillee?
Siis luen parhaillaan (tahmeasti, koska olen päivät kotona enkä koululla aina ensi viikkoon asti, jolloin Mii vapauttaa minut lastenhoitovuorosta mummelin mielenhoitovuoroihin) ammattien etiikkaa ja siellä mm. ne kohdat jossa pohditaan lääkärien velvollisuutta hoitaa kaikkia (myös vaarallisia) potilaita, kolahtavat ilkeästi kaltaiseni Tehy-sympatioijan henkiseen nilkkaan.
Jos ennen pax antibioticaa lääkäreiden ei sallittu paeta ruttoisista kaupungeista vuorille turvaan... Ja toisaalta tuskin kukaan järjellinen ihminen oikeasti ajattelee ettei lääkäreiden meidän aikoinamme tulisi hoitaa vaikkapa hiv-positiivisia immeisiä, niin miksi ihmishenkien vaarantaminen on ok, kun se tehdään hoitajien palkankorotuksen vuoksi?
Vöyrillä tänään kotitöitä, koulutöitä, äitelöintiä ja mummuttelua.
Sitkeää taistelua syyslamaannusta vastaan.
Öisin perheeni on isompi kuin päivisin.
Mitä jos unet ovatkin totta ja päivät painajaista? Ajoittain toki kovin onnellista sellaista... kuten allaolevista kuvista näkee.
Mummi ja Urpå:
Ja täti ja Urpå:
13 kommenttia
Kenen pitäisi katsoa peiliin, kun nuori voi noin huonosti? Kaikkien.
Samaa mieltä olen tuosta lakosta. Periaatteessa joo, kyllä lisää palkkaan mutta ihan väärillä keinoilla ollaan nyt liikenteessä. Siinä vaiheessa kun ensimmäisen kerran näin pari päivää sitten sairaanhoitajien mainoksen telkkarissa, tuntui että nyt tulee yli. Ei näin, ei näin!
Nuoria ovat uhrit ja yksi naisrehtori.
Julmuus on tartuttanut ihmisiin, toivottavasti ei kaikkiin, ettei hyvyys häviä.
Lutuja kuvia muuten! Kenenkäs näköinen Urpå muuten on...?
Sitten luen bloggauksestasi lauseen : "Eikö se, että elämme yhteiskunnassa puuttumatta sen puutteisiin ole sama kuin hiljainen hyväksyntä niiden olemassaololle? Ja jos hyväksymme, olemme vastuussa myös seurauksista"
Luen eteenpäin, vieritän alaspäin ja katson kuvaa mummista ja Urpåsta. Näen kuvassa yhden vahvan tavan puuttua yhteiskunnan puutteisiin. Näen pienen ihmisen joka uinuu ison ihmisen turvaamana.
Ja samalla niitä tapoja aukeaa mielessä satoja. Eivät ne takuuvarmoja ole - mikä olisi - mutta mahdollisia, meille kaikille.
/// Ei voida lähettää kommenttia, ole hyvä ja korjaa seuraavat virheet:
Annettu kommentti on virheellinen. /// että noin
Ei hemmetti kukaan voi olla tosissaan tuota mieltä, että kun on alalle ryhtynyt, kaikki pitää kestää.
Okei, olkoon sitten niin. Tuolla logiikalla on sitten niin, että saavat tosiaan joukottain lähteäkin. Kukaan ei heitä kaipaa. Onnea vaan matkaan kaikille hoitoa tarvitseville...
Toivottavasti hoitajat pitävät puolensa ja tekevät kaikkensa tilanteensa parantamiseksi! Valitettavasti se ei itsestään/helpolla tapahdu.
En todellakaan tarkoittanut syyllistää opettajia sen kummemmin kuin ketään muutakaan. Yritin vain oikeastana jakaa mahdollisen syyllisyyden meille kaikille ...
Erityisesti satuttaa näinä päivinä ampujan omaisten suru.
Ronja,
Ei kaikkiin.
Meillä jokaisella on vielä(kin) mahdollisuus valita.
Hei Kuplis,
Urpå on eniten isänsä näköinen, mutta isänsä kuulemma odottaa että "lapsi paranee siitä vanhetessaan"
;-)
Tajuan pointtisi Reine,
mutta kun luen netistä Pekka Ericin vanhemmista, luulen että hekin ovat parhaansa mukaan omaa pienokaistaan tuuditelleet...
Gina.
Minä luulen että se herjaa jotain koodikieltä muistuttavaa merkintää. Esim &-merkki ei aina mene läpi.
Vieras,
En usko Kuplan tarkoittaneen että hoitajat olisivat väärällä asialla.
Myöskään minä en niin ajattele.
Se, mikä minua mättää, on se, etten pysty loogisesti perustelemaan, miksi hoitajien lakko olisi eettisesti hyväksyttävä.
Miksi lääkäri ei saa/saisi mennä vuorille pakoon ruttoa, mutta hoitaja saa tehdä saman palkan vuoksi? Vai hyväksymmekö henkilökohtaiseen hyötyyn perustuvan "moraalin" kaikille.
Jollain lailla olisi ollut kauneinta jos vaikka kauppa-ala ja esim opet olisivat menneet lakkoon hoitajien puolesta - mutta moisesta unelmoiminen on jo utopiaa.
Tässä asiassa tunteet ja rationaalisuus eivät kyllä kohtaa...
en yhtään epäile että Pekka Eric olisi jäänyt vaille tuuditteluja vauvavaiheessa. On vain tilanteita joissa mikään ei riitä eikä kaikkea voi ennustaa. Niin surullista, kohtuutonta ja väärin.
Ja se pelottaa.
Hih Kuplis,
Melkein näen kuinka savu nousee korvistasi.
Pohjimmiltaan taidatte kumminkin olla sekä vieras että sinä , aivan samaa mieltä.
Eri sanoin vain.
:DD
Surullinen se oli katsoa.