Toukokuu 2012
Ma Ti Ke To Pe La Su
 << <   > >>
  1 2 3 4 5 6
7 8 9 10 11 12 13
14 15 16 17 18 19 20
21 22 23 24 25 26 27
28 29 30 31      

Suosikit

Blogeja

Reinavate
Elma-täti
Kuplia
SatuSanna
Annika
Silmukatti
Tildan1962
Wempula
Vesivaskooli
SusuPetal
Adan äiti

Muut sivustot

Apteekkini
Vaasan yliopisto
Vöyrin kunta
Kiasma
Emma

Viimeksi luettu

Dan Brown: Kadonnut symboli

Roland Barthes: Tekijän kuolema

Jûrgen Habermas: The Future of Human Nature

Leo Vílen: Kaksi reikää sydämessäni

George R. R. Martin: Valtaistuinpeli

« PotutuspäiväJa pitää vielä lisätä »

Halloween tuli ja halloween meni

Halloween tuli ja halloween meni

Juhlimme Wilman 2 v juhlia kurpitsahaamuhämähäkkiteemalla alla ja linkeissä olevien kuvien mukaan.
Kivat bileet . Kiitokset kaikille järjestäjille, askartelijoille, leipojille ja vieraille.
Linkeissä poseerauskuvia myös osasta serkuista – Teijalle ja Maikille printattavaksi.

hamiskakku

Illalla kävimme kuuden porukalla kirkossa sytyttämässä kynttilät tänä vuonna kuolleen Kaikkein Rakkaimman eli Lylen muistolle – ja muille poislähteneille.
Se oli Urpån ensimmäinen kirkkomatka ja pikkuherra käyttäytyi asiaankuuluvan hartaasti. Samoin 9kuinen eno. Kaksi muuta pikkuista, 2-vuotiaat itsensä päivän mittaan zippiin juhlineet, sen sijaan eivät oikein tahtoneet käsittää, miksi pitäisi istua hiljaa penkissä.
Heijasin kumpaakin vuorotellen sylissä ja melkein kuulin pään sisälläni muun kirkkoväen ajatukset. Oli niitä, joiden mielestä pitkä rivi pieniä siskonlapsen ja serkun saattajia oli soma lisä surevien joukkoon (Sallikaa lasten tulla tyköni – teeman mukaisesti) ja sitten oli niitä joiden hapan sisikunta kihisi ”kun ajattelemattomasti tuodaan lapsia tällaiseen tilaisuuteen…”
Meitä on moneen lähtöön.

alttari
kynttilat

Toisaalta ihan itsekkäästi juuri minulle taisi tehdä hyvää, että pienet todellakin olivat kaikki mukana. En vieläkään hyväksy sitä, ettei Lyllis penkissä ihasteltavien ja paheksuttavien pikkuihmisten joukossa.
Niin rikasta kuin elämäni onkin, niin täysi ei ole eikä siitä koskaan enää sellainen tule.
On pieniä aukkoja, isoja aukkoja ja kaikkein isoin, vaaleakiharaisen pikkukikattelijan kokoinen aukko.
Ehyt minusta tulee vasta heidän luonaan.
Pienet sylissä kiemurtelevat tahmatassuiset, kylkeen käpertyvät ankkurit pitävät kuitenkin minut täällä vielä tovin. Hyvä niin
(niin kauan kuin on hyvä hyvä niin.)

haudat

Yön yli Urpå oli ekaa kertaa yökylässä mummin luona. Pienenpieni tuhisija kainalossa ja kolme muuta aika pientä muuten vain samassa sängyssä - Siunattu olen minä kirottu mummeli siunattujen ja kirottujen mummeleiden joukossa.

Tänään nuorison krapulapäivä; roskaruokaa, elokuvia ja tietokonepelejä.

Lisäkuvia :
http://viipaleita.net/img/kuvia/halloween
Ja Ginan otoksia:
http://ginah.1g.fi/kuvat/2vee

Pysyvä linkki 04.11.2007 16:55:00 , kirjoittaja satu Sähköposti , 761 katselua, Viipaleita, Suurperhe, Yksinäisyys,

4 kommenttia

Kommentti lähettäjä: Reine [Vieras]
Jotain halusin tähän kommentoida mutten nyt sitten löydäkään sanoja, tosi fiksua. No, ainakin sen että joskus vielä haluan viettää samanlaisen yön kuin sinun viime yösi
04.11.2007 @ 17:44
Kommentti lähettäjä: Gina [Vieras]
Kakku on saanut monta kehua, kuvan perusteella..
05.11.2007 @ 09:30
Kommentti lähettäjä: Hallatar [Vieras]
Eivät mummot ole kirottuja.
He ovat rakkaita olentoja... =)


Onnea pienille
ja isoillekin näin jälkikäteen.

Ja siulle voimia...


*hali*
05.11.2007 @ 13:06
Kommentti lähettäjä: satu [Jäsen] Sähköposti
Hymy Reinelle.

Ja Gina. Se olikin hyvä ja hiano kakku. Kiitokset siitä Miille.

Hallatar... osa mummoista on kirottujakin.
Hali sinnekin.
05.11.2007 @ 20:31

Jätä kommentti


Sähköpostiosoitettasi ei näytetä sivustolla.
HeikkoErinomainen
(Rivinvaihdot muutetaan <br />-merkinnöiksi)
(Seuraavalle kommentilleni sivustolla)
(Salli käyttäjien ottaa sinuun yhteyttä viestilomakkeella. Sähköpostiosoitettasi ei paljasteta.)