väittää Friedrich N.

Tänään on lukemuksissa mm. Kierkegaardia,. Darwinia ja Nietzscheä.
Masentavia kaikki – kukin omalla tavallaan (Joskin Darwinista voi vetää johtopäätöksen että altruismi on evolutionaalisesti ihmiselle edullinen mikä on lohduttava ajatus tänä itsekkyyttä korostavana aikana).

Kierkegaardin mukana hengen kehitys etenee siirtymisenä eri tasoille, joista tärkeimmät olivat esteettinen, eettinen ja uskonnollinen. Raa’asti yksinkertaistaen ekassa nautiskellaan elosta&olosta, tokassa otetaan kokonaisvaltainen vastuu valinnoistaan ja arjen käytännöllisestäkin puolesta ja kolmannessa elämä muuttuu ylistykseksi Jumalalle. En ota kantaa Kierkegaardiin muuten, mutta jäin miettimään, että miksiköhänkökökö niin moni tuntemani nuori tuntuu jumahtaneen esteettiseen elämän tasoon nousematta koskaan edes tota ekaa porrasta? Olemmeko me vanhemmat jotenkin omalla esimerkillisellä itsesäälittelyllä & voivottelulla ja sensellaistelulla saaneet heidän uskomaan ettei nautintoa ole muualla kuin hedonismissa?

Nietzsche taas puhui Amor Fati:sta, kohtalonsa rakastamisesta, jonka kantaja ei ainoastaan hyväksy, vaan toivoo kaiken kokemansa tuskan, ilon, häpeän ja kunnian uusiutuvan loputtomiin. Kammottava ajatus.
”Jumala on kuollut” on siihen verrattuna suorastaan lohdullinen ajatus…
Yksilölle ikuisen paluun käsite on Nietzchen mukaan eräänlainen testi, jossa hän voi kysyä itseltään, voinko sanoa kaikelle elämälleni "kyllä". Jos siis elämälleen vastaa "kyllä" niin kaikki yksilön valinnat ovat merkityksellisiä.
Minä en voi. Voitteko te?
Sen sijaan ajatus itsensä luomisesta, impulssiensa hallinnan kautta viehättää kyllä. Ihmisen arvo ei ole siinä, mitä olemme vaan mikä meistä tulee ja vallanhimokin on primaarisesti valtaa itsensä ylitse.

Että semmoista.
Kotona kaikki hyvin – ainakin oli aamulla kun lähdin kouluun. Kolme yötä liesussa olleet Wilma ja Jeremias olivat yön yli äidinkipeitä ja kiemurtelivat äidin kainalosta kainaloon haalien hellyyyttä. Silittelin ja suukottelin ilta-auringon rusotuksesta kajastukseen asti, mutta nälkä taisi jäädä vielä kaikille.
Tänään kuitenkin pitkä koulupäivä, koska loppuviikosta en välttämättä tänne enää pääse; huomenna Mintun kanssa lekurille, pienten kanssa satupuistoon ja sitten työhommia, kaksi- kolme seuraavaa päivää sairaalassa ja sitten Williminkin bibbalot…