Huhtikuu 2014
Ma Ti Ke To Pe La Su
 << <   > >>
  1 2 3 4 5 6
7 8 9 10 11 12 13
14 15 16 17 18 19 20
21 22 23 24 25 26 27
28 29 30        

Käsikirjoitus

Oikolukematta jäänyt käsikirjoitus eli Lylen ja Mummon rakkaustarina.

Valo [PDF]

Tyttöjen ADHD

Kaikki sitä koskevat artikkelit hyppäävät nykyään silmiin, oli lähde sitten mikä tahansa.
Ja uskokaa pois; lähteitä on monia, niin populaarijulkaisuissa kuin kaiken maailman tutkielmissakin.
Duodecim taitaa nykyään olla "pahin"...

Tyttöjen ADHD (ja ADD) jää lukemani mukaan kovin usein diagnosoimatta, koska se ei ole samalla tavoin "muita häiritsevä" ja päällekäyvä kuin poikien.
Pojat usein"pörräävät" ja täyttävät tilan ja häiritsevät muita eivätkä kykene keskittymään tai pysähtymään jne.
Kaikki läheisensä haluavat heille apua.
Tytöillä on (ei tietenkään aina, mutta tilastollisesti näin) asiat toisin.

Oireina ovat useimmiten mm.

- Vaikeus kiirehtiä.

- Taipumus "hukata" tavarat tai unohtaa ne milloin minnekin.

- Kyky keskittyä siinä määrin, että ei kerta kaikkiaan "kuule" mitä aikuinen kehoittaa tai käskee. (Usein kuultu vastaus aikuisen lopulta hermostuttua "tottelemattomuuteen" on vilpittömästi hämmästynyt "Mitähh?")

- "Tytöllä, jolla on ADD, ei synny kavereiden kanssa niin paljon kahnauksia kuin hypervilkkaasti käyttäytyvillä pojilla. Sen sijaan tyttö saattaa aina tuntea olevansa "vähän ulkona" siitä, mitä kaverit tekevät ja mistä he puhuvat. Tuntemattomille tyttö antaa itsestään usein ujon ja kiltin vaikutelman. Jotkut ADHD-oireiset tytöt voivat toisaalta olla kovaäänisiä pomottajia, eivätkä siksi ole kaveriensa suosiossa."

- Tytöllä, jonka kohdalla tätä mietin, ei ole minkäänlaisia vaikeuksia suoriutua koulutehtävistä (sekin monella oire), eikä luoda kaverisuhteita, vaan kuuluu luokkansa parhaimmistoon ja on "potulär" (niin kuin Minja pienenä mielestään maailman parhaimman statuksen määritteli), mutta sen sijaan muun koulumenestyksen osalta tuo osui täysin kymppiin: "Joissakin aineissa, usein luovuutta vaativissa, hän saattaa kuitenkin olla erityisen lahjakas".

- Yliherkkä tuntoaisti. Esim. jotkin alunperin lapsen toimesta/toiveesta kovinkin halutut vaatteet voivat jäädä lopulta täysin käyttämättömiksi ihan vain siksi, koska "tuntuvat pahalle/oudolle/kirvelevät jalkoja" tai koska " tässä paidassa on tuollainen sauma" jne.

- Impulsiivinen tunne-elämä
eli vieraassa seurassa saattaa vaikuttaa kovin kiltille ja hiljaiselle, mutta kotona voi "räiskyä".
Hän saattaa mennä tolaltaan pienestäkin vastoinkäymisestä - vaikkapa siitä että sukan sauma kiertää...

En tiedä missä määrin "virallisesta" diagnoosista olisi nuorimmalle prinssalleni apua.
En tiedä edes sitä, että tarvitaanko ylipäätään mitään "apua"?
Sen tiedän, että, jos sitä joskus lähdemme hakemaan, niin tulemme kohtaamaan paljon "muutosvastarintaa" lähipiiristä.
Ihan läheltäkin.
Heikki meinasi melkein purra minulta pään irti, kun ekaa kertaa otin asian puheeksi.
Ukki ärtyi ja mulkoili minua ärtymyksensä äärirajoilla - muutamaa sekuntia ennen totaaliräjähdystä.
Tajuan hyvin sen.
Itsekin aikoinaan "suutuin", kun poikani diagnosoitiin "erilaisiksi".
Mit wit?! Täydellisiähän he ovat!
Sittemmin olen tajunnut, että kaikki me meistä (ihmirotuun kuuluvista inehmoista) olemme kukin omalla tavallamme "erityisiä" eikä esim. poikien "diagnoosi" ole lopulta vaikuttanut elämäänsä oikein mitenkään... (Osku totaalikieltäytyi avusta, koska oli 11-12 vuoden iässä jo päättänyt, ettei aio elää "avustettua elämää loppuikänsä." - vaan en sijaan vietti (ja pakotti äitinsäkin viettämään) iltapäivisin täysin sopimattoman tuntimäärän humanistisia aineita lukien....
Pietu sen sijaan meni aikanaan innolla Jopoon eikä sekään häntä rikkonut. Päinvastoin. Loi hyvän pohjan itsetunnolle. Oli hyvä siinä, missä on hyvä ja sai siitä gloriaa.

Joka tapauksessa - olen sitten oikeassa tai väärässä- ainakin jo pelkkä tuhanteen ja yhteen artikkeliin perustuva "pelkkä epäilys" lisäsi muuannen pikkupimun mummuäidin kärsivällisyyttä - ja PALJON.

Jos siihen, että tennareiden nauhat saadaan solmittua "sopivan kireiksi" menee aamulla 15 minuuttia, niin miksi ihmeessä suuttua sille muksulle tuosta? Eiköhän se pikemminkin ole vanhempien asia opetella varaamaan aamuun se "15 tarvittua minuuttia ekstraa"?

Pysyvä linkki 23.04.2014 15:37:00 , kirjoittaja satu Sähköposti , 764 katselua, Viipaleita, 2 kommenttia »

Äiti soitti aamulla huolissaan syömisestäni

Ei ole ainoa.
Anopilla, apella, Heikillä, sairaalan ravintoterapeutilla, Ginalla, Annelilla, kotitontulla, Saritalla ja joulupukilla yms. on sama huoli.
Itse en ole kamalan huolissani, mutta se johtuu lähinnä siitä, että (ainakin omassa päässäni) tämä kaikki on aika pian ohi.
Viikon päästä en enää ole "syöpäläinen" sanan kaikissa merkityksissä (Siinä, että olen tullut maksamaan yhteiskunnalle enemmän kuin mitä ikinä olen tuottanut tai tulen tuottamaan toki olen sitä tästä eteenkinpäin.) ja SEN JÄLKEEN lupaan suhtautua kyseiseen asiaan vakavammin ja yrittää enemmän.
Siihen 1000 päivittäisen kilokaloriin, mitä pidetään miniminä esim. sydämen terveyden vuoksi, en lupaa pystyväni vielä vähään aikaan, mutta askel ja kalori kerrallaan siihen suuntaan kumminkin.

Äidin ehdotus oli apteekista saatavat nutridrinkit jotka sisältävät pienessä määrässä nestettä runsaasti energiaa ja proteiinia.
Paria sorttia olen jo kokeillutkin ja ne maistuivat niin kamalalle, että lopulta "unohtuivat" kaappiin.
Lupasin kuitenkin yrittää uudelleen.
Makuja kun on monia... ehkä jokin niistä jopa siedettävä?

Oma "paras kikkani" on nykyään Stockmanin Deli.
Se kuulostaa tulotasooni täysin sopimattomalle luksukselle ja epäilemättä sitä onkin, mutta juuri siihen perustuu yksi sen tavoista "huijata" mummelikin syömään.
Jos ostaa kaappiin paketin lohta, toisen makkaraa, pussin tomaatteja, litran jogurttia jne. saa olla satavarma, että elleivät Heikki tai lapset niitä syö, niin ennen pitkää menevät koskemattomina roskiin.
Ei siis kannata.

Sen sijaan kannattaa pakata kauniiseen pieneen koriin jokin kaunis pieni eväsrasia, (rasian sisälle yksi suolainen Tuc-keksi) pari pieneksi neliöksi leikattua palaa leivinpaperia ja jokin pahvinpala (yksi sivu tyhjästä maito- tai mehupurkista on sopiva) ja painella Stokkalle.

Kiertely aloitetaan tietenkin hedelmistä ja vihanneksista.
Missään nimessä (jos siis on ostamassa itselleen ruokaa. Perheelle tehtävät ostokset ovat tietenkin eri asia) ei saa ostaa pussillista omenoita, toista mandariineja, puolta kiloa viinirypäleitä ja kolmea kiloa porkkanoita.
Jos sen tekee, niin peli on siltä kerralta menetetty.
Ei siis niin vaan pitää valita kaksi täydellisen näköistä ja muotoista mansikkaa, kolme pulleaa herneenpalkoa, kolme kotimaista kirsikkatomaattia, yksi sellainen tavallista banaania makeampi minibanaani, yksi luumu, yksi erityisen kaunis varhaisporkkana - aina sen mukaan mitä valikoimassa on.
Banaanin ja porkkanan voi punnittuaan laskea korin pohjalle.

Mansikka, kirsikkatomaatit jne. punnitaan erikseen voipaperin päällä ja laitetaan sitten eväsrasiaan (asettelun esteettinen puoli on tärkeää) ja hinnan kertova tarralappu siihen pahvinpalaan.
Olisihan järjetöntä tuhlata jokaiseen yksi pakkauspussi!

Sitten kierrellään muuta.
Silmiin sattuu milloin mitäkin.
Esimerkiksi jos valmisruokatiskillä on herkullisen näköisiä paistettuja silakoita, niin voi kysyä onko joukossa joku jo rikkoontunut ja ostaa sitten puolikkaan tai neljäsosan yhdestä silakkapihvistä.
Juustotiskiltä voi ostaa Tuc-keksin päälle sopivan nokareen vaikkapa yrttimaustettua tuorejuustoa (tämänhetkinen suosikkini on jokin tanskalainen ruoho- ja punasipulilla maustettu, melkein kermamaisen juokseva tuorejuusto).
Se tosin harvoin on "ostamista", koska kuulemani mukaan "keskivertoasiakas" maistelee noin 5-10 kertaa suuremman määrän juustoja ennen ostopäätöstään, joten Delillä ei ole "sopivaa hinta-arviota" sille, mitä maksaisi "puolikas maistopalasta".

(Tuosta tosin on seurannut "ongelma". Koska Stokka joustaa, niin minulle on kehittynyt "moraalinen pakko" tehdä "vastajoustona" kaikki perheen oikeatkin juusto-ostokset Delistä... vaikka lähikauppa olisikin halvempi!)

Kaikki hintatarrat kerätään siihen pahviin.
Juomapuolella ostetaan "yksi pikari" (2dl) maitoa ja kaksi pulloa vichyä, mutta ei missään tapauksessa niitä isoja puolentoista litran pulloja vaan niitä nostalgisia "klassikoita"; lasisia 2,5 desin pulloja joissa on vielä kruununkorkkikin.
Kassalla näytetään maito, vichyt ja pahvi, josta kassan on helppo lukea kaikki muiden ostosten viivakoodit.

Rahaa on mennyt niin vähän, että jos on armollinen itselleen (tunnustaa ääneen, että "joskus ennen" omiin päivän syömisiin olisi mennyt noin 10-20 kertaa enemmän), pysähtyy vielä matkallaan alas autolle kukkapuodin kohdalla ja ostaa "hienostelukoriinsa" jonkin irtokukkakimpun.
Yhä vielä on vanhoihin ruokakuluihin verrattuna on plussalla senkin jälkeen, mutta aina tuo ei toimi noin...
Kun sitä rahaa ei ole liikaa vieläkään, niin monesti mielummin kuittaa "säästöksi" sen eron sen sijaan että "ottaisi omansa".
JOS rahaa olisi enemmän (tai minun prioriteettini paremmin kohdillaan), niin meillä olisi kukka-asetelmia jokaisella pöydällä, lipastolla, komuutilla ja muillakin vaakapinnoilla.
Nykyään liian harvoin on.

Yhdestä asiasta en kuitenkaan tingi enkä suosittele kenenkään muunkaan - oli sitten terve, sairas tai jotain siltä väliltä - tinkivän.
Yöpöydällä pitää AINA olla maljallinen eläviä kukkia.
(Sinä päivänä, kun niin ei minun kodissani ole, niin on joko lippu puolitangossa tai mummelin lääkitys niin pahoin pielessä, että kannattaa etsiä, että missäs komerossa se nyt istuukaan sekopäisenä rustaamassa jotain dramaatista jäähyväisviestiä ...?)

Ja sitten "sipsutetaan" nokka pystyssä autolle itsekin itselleen ja kaiken naurettavuudelle jossain mielenpohjalla käkätellen.
Ja parkkiautomaatilla kiroillaan, kun ei ole sitä tunnin ilmaisen pysäköinnin tarjoavaa kanta-asiakas-korttia vieläkään tullut hankituksi!

Kotona eväsrasiaan lisätään juustohöylällä muutama kauniisti käpertyvä pitkittäissuikale porkkanaa, pari (samoin juustohöylällä leikattua) kurkunviipaletta, niiden sekaan ehkä yksi säilötyn inkiväärin suikale (kannattaa pieniä suikale vielä pitkittäin ohuiksi nauhoiksi), kaksi lasten aamiaislautasien teon jäljiltä säästettyä mandriinanpalasta, muutama "tikku" omenaa, nokare kervaviilidippiä ja nostetaan koko loota jääkaappiin.
Tovin kuluttua huomaa kesken pyykinsilityksen miettivänsä, että "Ovatkohan ne mansikat yhtä hyviä, kuin miltä näyttivät?"
Ja käy kokeilemassa leikkaamalla toisesta puolet ja syömällä sen.
Tietsikalla raapii ensin yhdestä herneenpalosta ne sisällä olevat herneet ja pian huomaa jyrsivänsä sitä itse palkoakin... mielessä sama hymyilevä onnentunne, joka oli silloin aikoinaan, kun odotin Tanjaa, enkä saanut kyllikseni tuoreista herneistä tai mandariineista.
Päivän päätteeksi rasia on tyhjä eikä yhtään suuntäyttä ole tarvinnut sylkeä vessanpönttöön.

Ja se banaani muuten - sen syöminen on taitolaji sekin.
Kuori banaani ja ota siitä haukku, niin siinä vaiheessa kun suu on täynnä "banaanimössöä" iskee jonkinlainen paniikki ja kaikki on käytävä sulkemässä pönttöön tai roskiin.
Toimiva tapa syödä sen sijaan on tämä: Ota banaani. Leikkaa siitä noin 0,5 sentin paksuinen viipale.
Kuori se ja nauti! Jos olet erityisen innokkaalla tuulella voit leikata jopa kaksi tai äärimmillään kolmekin siivua.
Silloin tosin pitää syömisen sijaan olla lähivartin ajan keskittynyt johonkin muuhun - nettiin, kirjaan, johonkin netflixin leffan tai sarjaan, työnteon muisteluun tms.
Seuraavan viipaleen voi ottaa vaikka puolen tunnin päästä, jos siltä silloin tuntuu

Tuo kaikki kaikkinensakaan ei ole paljon.
Tiedän sen.
Se ei määrältään riitä lähellekään (ei edes silloin kun lisäksi on syöty 1,5 x 1,5 sentin pala mikrossa sulatettua leipäjuustoa puolikkaan lakkahillolusikallisen kanssa) vaadittua minimikalorimäärää, mutta se on paljon enemmän kuin "normiruokapäivien" 0 kcal.
Vaivansa arvoista siis.

Sama pätee nesteytykseen.
Vichy puolentoista litran pulloissa on ihan samaa vichyä kuin vichy minipulloissakin.
Mutta se puolentoista litran pullo on "pöydällä tököttävä syytös" siitä, ettei juo tarpeeksi.
Jos siitä kaataa pari desiä lasiin, niin syytös siirtyy lasiin, alkaa inhottaa jo ennen kuin vie huulille ja pikkuhiljaa juomattomana juoma väljähtyy kunnes päätyy lavuaariin.
Ne pikkupullot sen sijaan...
Ne eivät tiedä mitään nesteytysvaikeuksistani.
Kaikessa tietämättömyydessään ja viattomuudessaan ne ovat vain "luksusta", johon minulla ei "oikeassa elämässä" missään nimessä olisi varaa. Siksi sellaisen korkattuaan nauttii pullon (pullonsuusta juoden. Lasipulloista juo nykyään niin harvoin että se on aina nautinnon ohella myös jonkinlainen nostalgiatrippi) sisällön viimeiseen tippaan.

Sama maidossa. Kylmänä se menettelee litran tölkeistäkin, mutta pieni "pikari" on aina turvallisempi valinta.
Se on varmempi juotava VAIKKA sitäkään ei missään nimessä juoda siitä muovisesta pikarista.
Ei, se juodaan vain ja ainoastaan siitä yhdestä Sarpanevan grogilasista, joka on kaikkien "paripuolilasien kirpparillamyyntikierroksien" jälkeenkin onnistunut jossain kaapin pohjalla piilottelemaan ja nykyään siis reinkartoitumaan "Mummelin maitolasiksi".
Se juodaan jääkylmänä keittiössä seisten. Yhteen putkeen useampi desi arvokasta nestettä + tietenkin myös kalsiumia jne.

Kevään edetessä olen tosin keksinyt yhden kiertotien isojen vichyjen "rajoittautuneisuuden" ohitse.
(Tämä toimii periaattessa myös 7up:illa ja Spritellä, mutta niiden sokerista tulee helposti dumping-oireita eli vichy on parempi).
Se menee niin, että otetaan korkea lasi, murskataan sen pohjalle reippaasti jäätä, kaadetaan päälle vichy, lisätään viipale tuoretta limesitruunaa, pari coctailkirsikkaa (tilkka sitä maustelientäkään ei ole pahasta) ja tällä hetkellä myös lusikallinen äidiltä saatuja tyrnimarjoja. Päälle pari lehteä tuoreta minttua ja viimeiseksi ehdottomasti mukaan myös pilli.
Sitten otetaan prillit, jokin anopin tuoma naistenlehti ja mennään terassille aurinkoon.
Suljetaan silmät, käännetään kasvot ylös ja tyhjätään pää.

Ja yhtäkkiä ei enää olekaan "huhtikuu - kuukausista julmin" vaan "kesäkuu - kuukausista kaunein".
Ja lasissa vieressäni ei olekaan "Juo ämmä tämä - jumalauta - tai joudut taas tippaan!" - neste vaan Mojito jollain kaukaisella lempeällä rannalla.
Melkein harmittaa, ettei minulla ole "korkeampaa" korkeaa lasia.
Enemmänkin nestettä ehkä menisi silloin samaan unelmaan/itsepetokseen.

Pysyvä linkki 23.04.2014 12:08:00 , kirjoittaja satu Sähköposti , 413 katselua, Viipaleita, 4 kommenttia »

En päässyt tänään tapaamaan Heidiä

Syy ei ollut 11:n joustamattomuudessa vaan "oman pohjoispiirin" aikautaulutuksessa.
Ketuttaa enemmän kuin laki sallii.
Huomenna menen ja olen tasan tarkkaan niin pitkään kuin hän minua jaksaa!
Ja vien mennessäni kaiken, mitä hemmottelemiseensa keksin.

Kapinamummelointiolo.
Mummilointiolosta puhumattakaan.

Ja laatta lattialla.
Sekä silitykset odottamassa.
Ehkä pitäisi tehdä jotain muuta kuin netata juuri nyt?

Pysyvä linkki 22.04.2014 11:36:00 , kirjoittaja satu Sähköposti , 900 katselua, Viipaleita, 3 kommenttia »

975 gr

Se lie suurin tämän päivän uutisista. Kyseessä on Heidin ja Jannen nuorimmaisen tämänhetkinen arviopaino.
Se pikkuinen prinsessa on kiertänyt maata pitkin poikin jo vallan valtavasti vaikkei ole vielä edes syntynyt.
Kun lapsiveden todettiin vähenneen vauvan henkeä uhkaavalle tasolle, Heidi joutui luonnollisesti sairaalaan.
Ensin Vaasaan.
Sitten Kokkolaan, mistä hänet vietiin ambulanssilla Tampereelle joksikin aikaa.
Kun Tampereella keskussairaalan keskola tuli täyteen, kiidätetiin Heidi lanssilla Turkuun.
Eilen taas uusi ambumalanssi toi hänet jälleen sairaalasta sairaalaan, nyt tänne OYSiin.
Tyttö otti yhteyttä ja kertoi tarinasta enemmänkin kuin, mitä Facebookin seinältään voi lukea.
Sanoin - ja tarkoitin - että kaikkein eniten maailmassa toki toivoisin, että hän saisi olla kotona läheistensä luona - tai Vaasassa säällisen kulkumatkan päässä heistä.
Mutta jos ja kun se ei onnistu, niin onnellisin mahdollinen vaihtoehto MINUN kannaltani on että on OYSissa.
En voi(edellämainituista syistä) sanoa, että olen "iloinen" asiasta.
Mutta olen paljon iloisempi kuin jos likat olisivat Tampereella tai Turussa.

Olen kulkenut viikkoja/kuukausia kauppoja kuolaten (ja väliin - se myönnettäköön - myös ostamaan sortuen) ihania vauvanvaatteita, ajatellen Oskarin ja Millan Tulevaa. Noloa pohjimmiltaan, mutta sellaisia mummit vain ovat. Luulen että meistä 90% ainakin...
Kun ei voi kantaa, väsyä, oksentaa, selkäkipuilla, mitälie Millan puolesta niin sitä huolta ja rakkautta nuorinta perheenjäsentään kohtaan yrittää muotoilla materiaksi...?

Nyt tuli sitten mieleen miettiä sitäkin, että mistä hemmetistä saa vauvanvaatteita kokoa 30-40 cm?
Ompelu- ja saumauskoneet (Tanjan kanssa yhteisiksi ostetut) jäivät Vöyriin niin kuin oikein onkin, koska Tanja ompelee paljon enemmän.
Mutta mites nyt? Uusiin ei ole varaa toviin (tai sataanmiljoonaan sellaiseen).

(Lupa tuon kirjoittamiseen ja julkaisuun on Heidiltä).

Osastolle 11 mennään ovesta A:3
Tiedän sen, koska olen kulkenut siten merkityn lasioven ohi viime kuukausien aikana kymmeniä kertoja.
Lähiviikkoina en sitten enää kuljekaan ohi vaan poikkean aina kun lampsin ohitseen kerrosta alemmaksi - tai sieltä noustessani.
Tänään on itsellä eka grillipäivä.
Selässä on somat "tatuoinnit" osoittamassa aluetta, johon "parantava viholliseni iskee".
Saisin mennä jo, mutta yritän siirtää aikaa puolen päivän jälkeen.
Kahdesta hyvästä syystä:
- Kunhan olen tässä lähitunnin sisällä kunnialla suorittanut kodinhodolliset iloni&velvollisuuteni, tahtoisin ehtiä ennen grilliä Raksilaan uimaan muutamaksi tunniksi.En tiedä, milloin lupa seuraavaan kertaan vastaavaan "pöpöilyyn" heruu.
- Osastolle 11 pääsee vierailemaan vasta kello 12:sta eteenpäin. (Periaatteessa silloinkin vain "isit", mutta koska Janne on yli 300 kilometrin päässä, luulen saavani toimia "epäisämelkeinmummina" eli päässen tyttöjä katsomaan - mieluiten joka päivä.)

Loppuun vielä pari kuvaa eiliseltä illalta.
Arkisia kuvia.
Hyvän arjen kuvia.
Ja viimeisenä näkymä tavallisimman lenkkeilyreittimme varrelta.
En tiedä "pyssykän" todellista tarinaa. Luulen sen olevan vain koriste.
Ehkä jonkinlainen patrioottinen statement? Ehkä osa suvun historiaa? Jotain muuta vastaavaa?
Mutta Heikki nimesi otetun kuvan oitis "Pateniemen kodinturvajoukkojen reserviksi":

Pysyvä linkki 22.04.2014 08:10:00 , kirjoittaja satu Sähköposti , 271 katselua, Viipaleita, 2 kommenttia »

Onnellisesti kotona

eli mukulain junamatka oli mennyt hienosti.
Ensi kerralla äitiä jännittää ehkä vähän vähemmän.

Kotimatkalla pysähdyttiin mummilla herkullisille tortilloille ja lapset saivat "minimunan", jonka pääsiäispupu oli heille mummilaan tuonut.

Seuravaana ohjelmassa autonpesu?
Tai siis Heikin ohjelmassa.
Minä ajattelin ottaa kirjan ja mennä istumaan aurinkoon - näyttääkseni että "Minähän en työtä pelkää. Voin katsella sen tekemistä vaikka tuntikausia!"

Herkuista puheenollen Tanja oli pakannut lapsille junaan "tanjamaiset" luksuseväät.
Appelsiinimehu lasipulloissa oli ilmeisesti kotonapuristettua ja runsain leikkelein täytetty leipä kotonaleivottua.
"Jones"-leiväksi Wilma sitä kutsui.
Lisänä vielä banaani ja suklaamuna kummallekin.

Pysyvä linkki 21.04.2014 16:13:00 , kirjoittaja satu Sähköposti , 694 katselua, Viipaleita, 1 kommentti »

1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 ... 895 >>