Lapset puhuivat puhelimessa kilpaa toistensa päälle. Oli ilmeisestikin ollut kovin vaikuttava taikashow minkä olivat isänsä ja ukkinsa kanssa käyneet katsomassa.
Tuo:

http://www.simoaalto.com/

Omassa ohjelmassa oli aamulla kevyttä töihähtelyä ja myöhäinen suhsilounas Tandelassa.
Sieltä sitten jatkoimme Keijon, Nikon ja Tiitin kanssa kaupunkiin hakemaan teinivälttämättömyyksiä.
Ne näyttivät tällä kertaa tuolle:

Pietulle ja Jeremiaksellekin löytyi alesta jotain:

Ja minulle:

Ja Keijolle ja Nikolle, mutta niistä minulla ei ole kuvia.

Paras oli kuitenkin tuo helmi jonka hain kirpulta jäätyäni harmittelemaan sitä kun en sitä viimeksi mukaani korjannut.

Tuosta tulee täydellinen legojen säilytysarkku.
Legot, junaradat ja pelit sekä askarteluvälineet kun saavat olla alakerrassa, vaikka muita leluja hätistelen koko ajan vintille lasten omiin kammareihin.
Kestääkseni edes noita rojuja&romppeita, lahjon itseäni kauniilla rojujen& romppeiden säilytyskalusteilla; peleillä on Tanjalta saatu lipasto, Brion junaradan osilla vanha vanerinen kapsäkki, askarteluvälineillä Pietun käsityönä tekemä kaappi ja legoilla nyt tuo.

mutta olen keksinyt maailman parhaan tavan mobilisoida itseni kotitöihin.
Kun nimittäin laittaa itselleen pakkotyöksi lasten matkalaukun pakkaamisen, niin kas kummaa miten paljon kaikkea muuta saakaan aikaan kun sitä jobia välttelee!

Minä siis todella, todella INHOAN pakkaamista.

Ja kello tikittää... Viideksi pitäisi Rikun kannssa viedä Wilma, Jeremias ja Heikki Kauhavalle junalle. Menisin mukaan mutta
a) silloin pitäisi pakata omakin kassi. Ja
b) Niko ja Lova mummuttavat huomisen ja ylihuomisen.

mutta ei kai blääheistä bläähein kumminkaan.
Pitää olla kiitollinen "edes" siitä.
("Edes" on lainausmerkeissä, koska niin tyhjä en sentään ole, ettenkö tajuaisi, että oikeita kiitollisuudenaiheita kyllä on yllin ja kyllin sekä rapiat päälle ja sitä että olen voimattomuudessani vähintäänkin pateettinen , mikäli lempeästi vältellään sanaa "kuvottava".)

Oskulla takana haasteellinen yö ja mummelin ajatukset pörräävät siellä sen, mitä nyt ylipäätään siiviilleen suostuvat nousemaan. Räpiköivät ainakin...

Kotona vähemmän haasteellista; pienet mummilla hoidossa (Nikon ja Lovan ohella Rikukin iltapäivän. Pojat lähtevät illalla, Lova jää yöksi), Tiiti lenssussa, Heikki ylityöllistettu tuplavuorossa, Mii töissä, samoin Pietu Mehiläisessä käytyään, Tonia koulullaan, Marko maalannut yläkerran aulaa ja portaikkoa, minä ollut jotenkuten olemassa ja niin&näin edelleen&päin.

Kuvassa postin tuomat yllätykset pikkueskarilaiselle.
Kiitokset Arjalle ja Ristolle!

ja pakko myöntää, että mielekäs tekeminen hakusessa siinä missä voimatkin minkään mielekkään tai mielettömänkään tekemiseen.
Tympii enemmän kuin laki sallii.

Kuvat eilisillan korvapuustisulkeisista: